Maastohiihto Saariselällä
Saariselän maastohiihtokausi kestää lokakuusta toukokuuhun, alkaen tykkilumiladulta ja päättyen loppukevään kantohangille. Saariselällä on 200 kilometriä huollettuja latuja, joista 34 kilometriä on valaistuja. Latujen kunto reaaliajassa Suurin osa laduista huolletaan latukoneella, mutta osa tunturi- ja erämaaladuista huolletaan moottorikelkan vetämällä huoltolanalla. Maastohiihtokausi alkaa Saariselällä tykkilumen avulla. Tyypillisesti luonnonlumi sataa maahan lokakuun loppupuolella tai marraskuun alussa, ja tämän jälkeen päästään avaamaan pidempiä reittejä. Pisimmät erämaaladut avataan lumitilanteesta riippumatta vasta kevättalvella, koska kaamosaikaan päivän valoisa aika on niin lyhyt, ettei pitkiä valaisemattomia reittejä ehdi hiihtää.
Maastohiihtotapahtumat alueella
Vaskoolihiihto on Saariselällä vuosittain pitkäperjantaina järjestettävät maastohiihdon maratontapahtuma. Lisätietoja tapahtumasta löydät järjestävän seuran Lapin Susien nettisivulta Vaskoolihiihto. Inarin perinteiset Kultapullokisat päättävät vuosittain Suomen maastohiihtokauden. Ne järjestetään yleensä huhtikuun viimeisenä viikonloppuna. Lisätietoa tapahtumasta löydät järjestävän seuran Inarin Yrityksen nettisivuilta Inarin Kultapullokisat.
Erämaahiihto Saariselällä
Jos sinusta tuntuu, että Saariselän matkailukeskuksen ympäristössä kiertävät maastohiihtoladut eivät riitä, voit lähteä hiihtämään erämaahan. Erämaahiihdossa voit edetä esimerkiksi perinteisillä metsäsuksilla tai nousukarvoilla varustetuilla telemark-suksilla. Huhti-toukokuun kantohagilla pystyy myös normaaleilla murtsikka suksilla hiihtämään hangen päällä.
Etsi omat latusi kantohangilla
Hankikanto syntyy, kun lämpimien päivien sulattama lumi jäätyy yöpakkasien seurauksena. Joskus hankikanto saattaa kestää koko päivän niin, että kantohangilla pystyy hiihtämään aamusta iltaan. Mikäli suunnittelet hankihiihtopäivää, sinun kannattaa kuintenkin tarkkailla sääennustuksia, jottet hankien pehmetessä ole liian kaukana huolletuilta latu-urilta.
Umpihangessa sydäntalvella
Erämaahiihtokausi umpihangilla alkaa marras-joulukuussa, kun luonnonlunta on riittävästi metsissä ja tuntureilla. Suoalueet ja vesistöt saattavat pysyä lumen alla sulina pitkälle joulukuulle, mikä pitää ottaa huomioon reittejä suunnitellessa. Erämaahiihtäjän täytyy ottaa huomioon myös lumivyöryvaara, joka on suurimillaan jyrkissä rinteissä ja kuruissa. Ajankohtaisen lumivyöry tiedotteen voi tarkastaa ennen retken alkamista Ilmatieteenlaitoksen sivuilta lumivyöryennuste.
Varustaudu hyvin pitkälle retkelle
Pitkälle erämaahiihtoretkelle kannattaa varustautua huolellisesti. Reitin ja varustuksen huolellinen suunnittelu helpottaa retken toteuttamista. Muista, että tunturissa sää voi muuttua nopeastikin, minkä vuoksi vaatetukseen täytyy kiinnittää erityistä huomiota. Katso lisää vinkkejä hiihtäjän pukeutumiseen -osiosta. Sään nopeaan muuttumiseen täytyy varautua myös eväiden suhteen. Retken kestoa saattaa joutua muuttamaan esimerkiksi lumipyryn tai sairastumisen vuoksi, joten on hyvä että retkellä on aina mukana evästä ainakin yhdeksi ylimääräiseksi päiväksi.
Hiihto ja Saariselkä, ohittamaton yhdistelmä:
Yleistä asiaa hiihtämisestä ja voiteista
Hiihtotyyliä voi vaihdella sään ja ladun mukaan.
Hiihtokeli vaikuttaa hiihtotapaan. Pakkaskelillä ja uudella lumella lumi ei ole liukkaimmillaan, joten silloin voi suosia perinteistä tyyliä. Luisteluhiihto on mukavaa liukkaissa olosuhteissa eli vanhalla karkealla lumella ja nollakelillä. Luisteluhiihto vaatii leveän latu-uran, mutta perinteistä voi hiihtää jopa umpihangessa tai itse tehdyllä ladulla. Umpihankihiihtoon parhaat sukset ovat tavallisia suksia hieman leveämmät eli 46–50 mm leveät sukset. Normaali suksen leveys on 43–46 mm.
Sukset voidellaan sään ja hiihtotavan mukaan.
Luisteluhiihdossa suksiin tarvitaan pelkästään luistovoidetta. Perinteisessä hiihdossa tarvitaan lisäksi suksen keskelle pitoa. Pakkaskelille, karkealle ja jäiselle lumelle sekä nuoska- ja nollakelille on kullekin olemassa omat pitovoiteensa. Pitovoiteen voi myös korvata pitovoideteipillä. Suksen pohja hierotaan ensin karheaksi pakkauksessa olevalla hiekkapaperilla. Tämän jälkeen voide laitetaan suksen pohjaan rasiasta teippiä vetämällä. Pitovoideteippi on siisti ja helppo tapa saada sukset nopeasti kuntoon periteistä hiihtoa varten. Monissa hiihtokeskuksissa tarjotaan myös suksien voitelupalvelua.
Pitopohjasuksilla pärjää monella kelillä
Nykyisin useat eri suksimerkit tarjoavat myös ns. pitopohjasuksia, joita ei tarvitse pitovoidella ollenkaan. Joissain pitopohjasuksissa on karhennettava pitoalue normaalin perinteisen suksen tapaan, ja joissain nano-suksissa pitoelementti on koko suksen alueella. Tällaisia suksia ei tarvitse voidella edes luistovoiteilla. Pitopohjasukset toimivat kohtuullisesti kaikilla keleillä, mutta ovat parhaimmillaan uudella ja satavalla lumella lämpötilan ollessa lähellä nollaa. Uusin tulokas pitopohjasuksien markkinoilla on karvapohjat eli skinit. Niissä luistoalueet voidellaan luistovoiteilla tavalliseen tapaan, mutta pitoalueella on pitokarva. Skinit toimivat huomattavasti laajemmalla kelialueella kuin nanot tai perinteiset pitopohjasukset, ja siksi ne ovatkin nopeasti mullistaneet perinteisen suksien myynnin.
Tässä vinkkejä toimivaan hiihtopukeutumiseen
Kehon lämmön karkaaminen
Vaatteiden tehtävänä on estää kehon lämmön karkaaminen ja toisaalta mahdollistaa liikalämmön poispääsy.
Kehonlämpöön vaikuttavat seikat
Kehonlämpöön vaikuttavat aineenvaihdunta, veren sokeritasapaino sekä yleinen aktiivisuus. Liikunta voi lisätä lämmöntuottoa hetkellisesti jopa 10–15-kertaiseksi ja pitkäkestoisesti 3–5-kertaiseksi.
Kerrospukeutuminen
Hiihtolenkille tulisi pukeutua kerroksittain. Kerrospukeutumisessa puetaan päällekkäin useita vaatekertoja.
Vaatekerrosten väliin jäävä ilma
Kerrospukeutumisen lämmittävyys perustuu vaatekerrosten väliin jäävään ilmaan, jonka avulla kehon lämpö sysyy tasaisena ja sopivana.
- Alimman kerroksen vaatteen tarkoituksena on pitää iho kuivana.
- Välikerroksen vaatetuksella säädellään lämmöneristävyyttä.
- Kuorikerros eli päällysvaate puolestaan suojaa tuulelta, sateelta ja lumelta.
- Lämpökerroksen tehtävänä on lämmittää esimerkiksi taukopaikoilla kylmissä olosuhteissa.
Lämpöä eristävä ilma
Vaatteiden lämmönerityksestä 80 % syntyy vaatteen ja kuitujen sisältämästä liikkumattomasta ilmasta ja loput 20 % itse kuidun eristävyydestä.
1. Alin kerros Alusasu tärkein osa pukeutumista. Urheiluun tarkoitetut, mikrokuituiset kerrastot tai merinovillaiset kerrastot ovat parhaita, sillä ne päästävät hien seuraaviin vaatekerroksiin ja pitävät siten ihon kuivana. Monien suosima puuvilla on huonoin vaihtoehto, sillä se imee itseensä kosteutta ja kuivuu hitaasti. Hiestä märät vaatteet tekevät liikkumisesta epämukavaa, ja taukopaikoilla märissä vaatteissa tulee vilu.
2. Välikerros Aluskerroksen päälle puetaan lämmittävä välikerros, joka siirtää kosteutta aluskerroksesta kohti kuorikerrosta. Hiihtäjän välikerroksen ei tarvitse olla kovin lämmittävä, sillä varsinkin korkealla sykkeellä hiihtäessä keho tuottaa jo itsessään paljon lämpöä. Toisen vaatekerroksen lämmittävyys tulee valita sään, hiihtotavan ja lenkin pituuden mukaan. Lauhalla säällä ja ripeävauhtisella lenkillä välikerrosta ei välttämättä tarvita lainkaan. Sen sijaan hidasvauhtisella pakkassään hiihtoretkellä, jolla pidetään paljon taukoja, välikerrokseen on syytä pukea lämmittävää fleeceä tai villaa. Mikäli ei pue ylleen välikerrosta, yksi vaihtoehto on laittaa hiihtotakin päälle liivi. Keskivartaloa lämmittävä liivi on helppo ottaa pois päältä tarvittaessa.
3. Kuorikerros Päälimmäinen vaatekerros eli kuorikerros suojaa tuulelta ja sateelta. Lisäksi kuorikerros päästää kehon hikoilun ja liikalämmön ulos joko kankaan materiaalin tai tuuletusaukkojen kautta. Pitkille hiihtoretkille ja rauhallisille lenkeille kannattaa valita lämmittävä kuoriasu. Koska kehon lämmönluovutuksesta jopa 80 % tapahtuu pään kautta, on pää syytä suojata päähineellä. Sopiva kolmannen kerroksen vaate hiihtolenkeille on ohut, ja siinä on kevyt liikkua.Se on kehoa myötäilevä, sillä paksuissa toppavaatteissa on hankala hiihtää. Henkselilliset, selästä korotetut hiihtohousut pysyvät parhaiten päällä ja suojaavat selkää kylmältä. Lahkeiden vetoketjut helpottavat monojen jalkaan laittamista.
4. Lämpökerros Tauoille lämpimiä vaihtovaatteita. Pitkillä ja leppoisilla hiihtoretkillä pidetään evästaukoja ja nautitaan luonnosta. Taukoja varten on syytä pakata mukaan lämpimämpiä vaatteita, vaikka hiihtäisi kevyemmässä vaatetuksessa. Vähintäänkin tauoilla tulisi pukea päälleen paksumpi takki sekä kuivat pipo, hanskat ja sukat. Jos mahdollista, tauolla voi myös vaihtaa ylleen uuden alusvaatekerran. Esimerkiksi Haltilla on untuvatakki joka painaa vain 500 grammaa ja pakkautuu omaan taskuunsa. Tosi kätevää! Tekstin on kirjoittanut Matti Vesterinen, Saariselän Sanomien eläkkeelle jäänyt päätoimittaja.
Hyvät aurinkolasit,
kuuluvat Lapin hangilla hiihtelevien tärkeimpiin varusteisiin. Ilman niitä pilviselläkin säällä on pian hiekkaa silmissä, ontto olo ja punoittavat silmät. Näiden oireiden ilmaannuttua ei tarvitse epäillä saunan savuja tai keittiön katkuja. Taudin nimi on lumisokeus. Vaikka oireet alkuun tuntuisivatkin lieviltä, niihin on suhtauduttava vakavasti, jos mieli hiihdellä jatkossakin. Jos tauti nimittäin yltyy pahaksi, potilas on pian talutettavassa kunnossa. Vain parin tunnin lenkki, ajatellaan! Lumisokeus voi kuitenkin iskeä jopa tunnissa. Toisaalta oireet saattavat ilmaantua vasta illalla useita tunteja auringossa olon jälkeen.
Lumisokeuden oireet
Tarkkaile itseäsi ja oloasi.
Ensimmäisinä oireina silmissä tuntuu ärsyyntyminen ja häikäistyminen. Myös olo on epämääräisen halju silmissä tuntuu olevan hiekkaa ja roskia. Lisämausteena niisä on punoitusta, turvotusta ja kipuakin.
Kokeile hoitokeinona:
Hoitotoimista tärkein on silmien suojaaminen valolta sekä sisällä oleskelu. Tanssi-ilta jää väliin jo pelkästään omien tuntemusten perusteella. Keitetty haalea vesi on hyvää silmien huuhtelemiseen ja saunan lämpökin edistää paranemista. Silmätipat ja -lääkkeet ovat yleensä reseptitavaraa. Yleensä lumisokeus menee ohi 2-4 päivässä ilman jälkiseuraamuksia. Tämän jutun löydät myös Saariselän Sanomista nro 1/2005.
Reppuun kannattaa sujauttaa hiihtolenkille lähtiessä:
- vaihtovaatteita
- eväitä
- lämmintä juotavaa
- tulitikut
- suksivoiteita
- kartta ja kompassi
- kännykkä
Päivitetty 12/2021